Kirjoitin vastinetta Kalevan yleisön osastolle ja se julkaistiinkin 18.2.2017. Tässä alkuperäinen kirjoitus. Kalevassa se oli hieman muokattuna ja eri otsikolla.
Henkilökohtainen apu on
vammaispalvelulain mukaista palvelua, joka on tarkoitettu vaikeavammaisille,
jotka täyttävät palvelun myöntämiskriteerit. Heillä (meillä) on apuun
subjektiivinen oikeus. Lain mukaan henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa
vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia
valintojaan päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa,
yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen
ylläpitämisessä.
Terveyden- ja
hyvinvoinnin laitos (THL) määrittelee Vammaispalvelujen käsikirjassa
päivittäiset toiminnat toiminnaksi, joita ihmiset
elämässään tekevät joka päivä tai harvemmin, mutta kuitenkin toistuvasti
tietyin aikavälein. Eli yleisesti elämässä tapahtuvia toimintoja kuten: liikkuminen,
pukeutuminen, henkilökohtainen hygienia ja sen hoito, vaate- ja ruokahuolto,
kodin siisteydestä huolehtiminen eli sekä asiointi esim. kaupassa, virastoissa
jne. Säännöksen tarkoittamiin päivittäisiin toimiin kuuluu myös vaikeavammaisen
henkilön huollossa tai hoidossa olevan lapsen päivittäisiin toimiin
osallistuminen.
Laki
ja erinäiset säädökset määrittävät siis henkilökohtaisen avustajan työtehtäviä.
Palkan määrittelevät kunnat, eivät avustettavat henkilöt, jotka toimivat
työnantajina. Vammaisuus ei myöskään itsessään anna valmiuksia toimia
työnantajana. Työtehtäviä ei voi oikein verrata keskenään, sillä avustettavien
tarpeet ovat erilaisia, johtuen niin vammasta, elämäntilanteesta ja
avustettavan henkilön valinnoista. Toisen mielestä pikasiivous kerran
kuukaudessa on ok, kun taas toinen taas haluaa pyyhkiä pölyt kerran viikossa. Vertailua
on vaikea tehdä ilman omakohtaista kokemusta vammaisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti