sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Muutama tosiasia henkilökohtaisesta avusta


Kirjoitin vastinetta Kalevan yleisön osastolle ja se julkaistiinkin 18.2.2017. Tässä alkuperäinen kirjoitus. Kalevassa se oli hieman muokattuna ja eri otsikolla.
Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukaista palvelua, joka on tarkoitettu vaikeavammaisille, jotka täyttävät palvelun myöntämiskriteerit. Heillä (meillä) on apuun subjektiivinen oikeus. Lain mukaan henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) määrittelee Vammaispalvelujen käsikirjassa päivittäiset toiminnat toiminnaksi, joita ihmiset elämässään tekevät joka päivä tai harvemmin, mutta kuitenkin toistuvasti tietyin aikavälein. Eli yleisesti elämässä tapahtuvia toimintoja kuten: liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtainen hygienia ja sen hoito, vaate- ja ruokahuolto, kodin siisteydestä huolehtiminen eli sekä asiointi esim. kaupassa, virastoissa jne. Säännöksen tarkoittamiin päivittäisiin toimiin kuuluu myös vaikeavammaisen henkilön huollossa tai hoidossa olevan lapsen päivittäisiin toimiin osallistuminen.
Laki ja erinäiset säädökset määrittävät siis henkilökohtaisen avustajan työtehtäviä. Palkan määrittelevät kunnat, eivät avustettavat henkilöt, jotka toimivat työnantajina. Vammaisuus ei myöskään itsessään anna valmiuksia toimia työnantajana. Työtehtäviä ei voi oikein verrata keskenään, sillä avustettavien tarpeet ovat erilaisia, johtuen niin vammasta, elämäntilanteesta ja avustettavan henkilön valinnoista. Toisen mielestä pikasiivous kerran kuukaudessa on ok, kun taas toinen taas haluaa pyyhkiä pölyt kerran viikossa. Vertailua on vaikea tehdä ilman omakohtaista kokemusta vammaisuudesta.
Kumpi tässä yhtälössä on suurempi ongelma työtehtävät mm. siivous vai liian pieni palkka.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti