Tyttäreni mietteitä äidistään

Äitini Miia Hirsikangas-Haataja on 42- vuotias määrätietoinen perheenäiti ja vaimo. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat mm. ruoanlaitto ja esteetön tanssi. 

Miia lähti mukaan kuntavaaleihin rakentaaksen esteettömämmän ja tasa-arvoisemman Oulun, jossa kaikilla ihmisillä olisi samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet esim. opiskeluun ja työhön. Äidin mielestä nuoria pitäisi ehkäistä syrjäytymiseltä ohjaamalla heitä jatko-opintoihin peruskoulun jälkeen. Myös esimerkiksi pitkäaikaissairaille ja vammaisille pitäisi antaa paremmat eväät opiskeluun ja työllistymiseen. 

Miia haluaa toimia äänitorvena ja tasoittaa tasa-arvoisen elämäntien niille, jotka ovat valtaväestöä heikommassa asemassa ja vaarassa syrjäytyä. Hän haluaa, että ihmiset kohtaisivat toisensa ihmisinä rodusta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sairauksista tai vammoista riippumatta. 

Äänestäkää minun äitiäni niin rakennamme yhdessä Oulusta kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuksien kaupungin!

Muutama tosiasia henkilökohtaisesta avusta

Kirjoitin vastinetta Kalevan yleisön osastolle ja se julkaistiinkin 18.2.2017. Tässä alkuperäinen kirjoitus. Kalevassa se oli hieman muokattuna ja eri otsikolla.

Henkilökohtainen apu on vammaispalvelulain mukaista palvelua, joka on tarkoitettu vaikeavammaisille, jotka täyttävät palvelun myöntämiskriteerit. Heillä (meillä) on apuun subjektiivinen oikeus. Lain mukaan henkilökohtaisen avun tarkoitus on auttaa vaikeavammaista henkilöä toteuttamaan omia valintojaan päivittäisissä toimissa, työssä ja opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa ja sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL) määrittelee Vammaispalvelujen käsikirjassa päivittäiset toiminnat toiminnaksi, joita ihmiset elämässään tekevät joka päivä tai harvemmin, mutta kuitenkin toistuvasti tietyin aikavälein. Eli yleisesti elämässä tapahtuvia toimintoja kuten: liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtainen hygienia ja sen hoito, vaate- ja ruokahuolto, kodin siisteydestä huolehtiminen eli sekä asiointi esim. kaupassa, virastoissa jne. Säännöksen tarkoittamiin päivittäisiin toimiin kuuluu myös vaikeavammaisen henkilön huollossa tai hoidossa olevan lapsen päivittäisiin toimiin osallistuminen.

Laki ja erinäiset säädökset määrittävät siis henkilökohtaisen avustajan työtehtäviä. Palkan määrittelevät kunnat, eivät avustettavat henkilöt, jotka toimivat työnantajina. Vammaisuus ei myöskään itsessään anna valmiuksia toimia työnantajana. Työtehtäviä ei voi oikein verrata keskenään, sillä avustettavien tarpeet ovat erilaisia, johtuen niin vammasta, elämäntilanteesta ja avustettavan henkilön valinnoista. Toisen mielestä pikasiivous kerran kuukaudessa on ok, kun taas toinen taas haluaa pyyhkiä pölyt kerran viikossa. Vertailua on vaikea tehdä ilman omakohtaista kokemusta vammaisuudesta.

Kumpi tässä yhtälössä on suurempi ongelma työtehtävät mm. siivous vai liian pieni palkka.

Hyvää ja tiedostavaa kansainvälistä vammaisten päivää!

3.12.  vietetään kansainvälistä vammaisten päivää.

 

Suomi ei ole ratifioinut vieläkään YK:n vammaisten ihmisoikeuksien sopimusta. Sitä odotellessa...


Alla oleva linkistä.

 

 

International Day of Disabled Persons

Kansainvälistä vammaisten vuosikymmentä vietettiin 1983-1992. Tämän vuosikymmenen päättyessä vuonna 1992 YK:n yleiskokous julisti 3:nnen joulukuuta kansainväliseksi vammaisten päiväksi. YK:n yleissopimus vammaisten oikeuksista hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa joulukuussa 2006. Sopimus astui voimaan 3.5.2008, kun yli 20 maata oli ratifioinut sen. Sopimuksessa vahvistetaan jo ennestään vammaisille kuuluvia ihmisoikeuksia, kuten liikkumisvapautta sekä oikeutta laadukkaaseen elämään, koulutukseen ja työssäkäyntiin.
Maailman yli miljardi vammaista henkilöä muodostavat yhden eniten syrjäytyneistä ryhmistä. Vammaisten henkilöiden elämää ja kehitystä vaikeuttaa suuri määrä fyysisiä, oikeudellisia ja sosiaalisia esteitä. Nykyisin vain noin 45 maassa on erityisesti vammaisia henkilöitä koskevaa lainsäädäntöä. Yleissopimus velvoittaa jäsenvaltiot takaamaan myös vammaisille henkilöille kaikki ne oikeudet, jotka on aiemmissa ihmisoikeussopimuksissa vahvistettu kaikille ihmisille kuuluviksi. Keskeisin ajatus sopimuksessa on syrjinnän kieltäminen ja tasapuolisen kohtelun takaaminen kaikilla elämänalueilla.

Tiesitkö, että

• WHO:n ja Maailmanpankin arvion mukaan maailmassa on yli miljardi vammaista henkilöä, mikä vastaa noin 15 prosenttia koko maailman väestöstä.

• melkein 20 prosenttia kehitysmaiden väestöstä on vammaisia.

• maailmassa joka neljännessä kotitaloudessa asuu vammainen, mikä tarkoittaa sitä, että 2 miljardia ihmistä päivittäin on tekemisissä vammaisten kanssa.

• 80 prosenttia vammaisista elää köyhyysrajan alapuolella.

• 90 prosenttia kehitysmaiden vammaista lapsista ei käy koulua ja arvioiden mukaan vain joka sadas aikuinen vammainen on lukutaitoinen.

• vain 3-4 prosenttia kehitysmaiden vammaisista hyötyy tällä hetkellä kehitysohjelmista

(Lähteet: Suomen YK-liitto, Fifida, Suomen ulkoasiainministeriö, Disability and the Millenium Development Goals 2011, World Report on Disability 2011

Inhimillisyyttä!

Katsoin YleAreenasta Ari Lehikoisen ohjaaman dokumentin Arvo. Se kertoo sydänlapsiperheen arjesta. Ja se arki ei todellakaan ole helppoa. Erityislapsen vanhemmat joutuvat aina, enemmän tai vähemmän, kamppailemaan lastensa puolesta.

Dokumentti herätti minussa monia tunteita: surua, voimatttomuutta, vihaakin ja ihmetystä siitä mihin maailma koventuvine arvoineen on menossa. Kuka on arvokas ja kenen elämä mielekästä? Mistä perheille saisi apua?

YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen ensimmäisessä artiklassa sanotaan, että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Kuitenkin meillä täällä Suomessakaan, ns. sivistysvaltiossa ihmisarvo ei ole kaikille sama.

Entäpä perheiden auttaminen? Miksi ei olla järkeviä. Jos vanhempaa/vanhempia väsyttää, niin luulisi olevan kevyempiäkin ratkaisuja kuin huostaanotto. Usein on kyse niin tavallisesta asiasta kuin nukkumisesta, jos joskus saisi nukkua yön yhtäjaksoisesti. Yöhoitaja kotiin sillointällöin tulee kunnallekin huostaanottoa halvemmaksi ja on inhimillinen ratkaisu koko perheelle, samoin on siivousavun kanssa. 

Usein kuulee sanottavn, että sivistysyhteiskunnan mittari on se, miten pidämme huolta heikoimmista. Voi vain miettiä mihin suuntaan olemme menossa...