Näytetään tekstit, joissa on tunniste osallistuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste osallistuminen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Tyttäreni mietteitä äidistään

Äitini Miia Hirsikangas-Haataja on 42- vuotias määrätietoinen perheenäiti ja vaimo. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat mm. ruoanlaitto ja esteetön tanssi. 

Miia lähti mukaan kuntavaaleihin rakentaaksen esteettömämmän ja tasa-arvoisemman Oulun, jossa kaikilla ihmisillä olisi samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet esim. opiskeluun ja työhön. Äidin mielestä nuoria pitäisi ehkäistä syrjäytymiseltä ohjaamalla heitä jatko-opintoihin peruskoulun jälkeen. Myös esimerkiksi pitkäaikaissairaille ja vammaisille pitäisi antaa paremmat eväät opiskeluun ja työllistymiseen. 

Miia haluaa toimia äänitorvena ja tasoittaa tasa-arvoisen elämäntien niille, jotka ovat valtaväestöä heikommassa asemassa ja vaarassa syrjäytyä. Hän haluaa, että ihmiset kohtaisivat toisensa ihmisinä rodusta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sairauksista tai vammoista riippumatta. 

Äänestäkää minun äitiäni niin rakennamme yhdessä Oulusta kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuksien kaupungin!


keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Kaikki politiikka on vammaispolitiikka

Vanha kirjoitukseni Oulun Vihreiden blogiin:

Esteettömyys nähdään usein kapea-alaisesti, se mielletään yleensä fyysisiin asioihin liittyviksi; luiskiksi, hisseiksi, tuiksi, kahvoiksi jne. Luonnollisesti nämä ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, mutta esteettömyys on kuitenkin paljon, paljon laajempi käsite. Se pitää sisällään fyysisen ympäristön lisäksi asenteet, tiedon ja palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden. Puhutaan psyykkisestä ja sosiaalisesta esteettömyydestä. Osa esteettömyyttä on vammaisten ihmisten osallistuminen yhteiskuntaan ja politiikkaan.
Vihreät ovat olleet alusta asti vammaisystävällinen liike. Vihreiden perustana pidetään usein luonnonsuojelua ja ympäristötietoisuutta, mutta vankasti perustassa on myös vammaisaktivismi sekä feminismi ja seksuaalivähemmistöt, yleensäkin moninainen kansalaistoiminta. Vihreillä on siis laaja ja vankka juuristo, josta puolue on kasvanut nykyiseen mittaansa, arvopuolueeksi, jossa vammaiset ovat aktiivisia toimijoita, eivät päätöksenteon passiivisina kohteita. Vihreät ovat myös ainoa puolue jolla on oma valtakunnallinen vammaisjärjestö Vihreät vaivaiset ry.
Asiat ovat riippuvuussuhteessa toisiinsa nähden, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Siksi vammaispolitiikkaa ei ole mikään erillinen päätössaareke, vaan kaikki politiikka on vammaispolitiikkaa. Tämän vuoksi on tärkeää saada enemmän vammaisia mukaan päätöksentekoon. Meidän omakohtainen kokemuksemme vammaisuudesta antaa asiantuntijuutta, joka ei ole opeteltavissa muuten, ja jota tarvitaan politiikassa sen kaikilla aloilla ja tasoilla.
Vammaiset eivät ole mikään pieni marginaaliryhmä, joka voidaan ohittaa olankohautuksella, sillä länsimaiden väestöstä noin 10 % arvioidaan olevan vammaisia ja/tai pitkäaikaissairaita. Voidaan myös ajatella, että ihminen on vammainen, jos hän niin itse tuntee. Vamma tai sairaus on vain yksi ihmisen piirre muiden joukossa. Sitä ei tule tarkastella yksilön ”vikana”, sillä vammaisuus on yhteiskunnan kyvyttömyyttä vastata ihmisyyden eri haasteisiin. Huonosti toimiva ympäristö, saavuttamattomissa olevat palvelut ja välittymätön tieto vammauttavat itse kutakin.
Esteetön ympäristö, esteettömyys sen kaikissa merkityksissä ja saavutettavuus takaavat niin vammaisille kuin vammattomillekin hyvät lähtökohdat elää, olla ja osallistua yhteiskunnan toimintoihin. Esteettömyydessä on kysymys ihmisoikeuksista ja ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia ja yhtäläisiä, ne kuuluvat ihan kaikille ketään ulkopuolelle rajaamatta.