perjantai 19. lokakuuta 2012

Inhimillisyyttä!

Katsoin YleAreenasta Ari Lehikoisen ohjaaman dokumentin Arvo. Se kertoo sydänlapsiperheen arjesta. Ja se arki ei todellakaan ole helppoa. Erityislapsen vanhemmat joutuvat aina, enemmän tai vähemmän, kamppailemaan lastensa puolesta.

Dokumentti herätti minussa monia tunteita: surua, voimatttomuutta, vihaakin ja ihmetystä siitä mihin maailma koventuvine arvoineen on menossa. Kuka on arvokas ja kenen elämä mielekästä? Mistä perheille saisi apua?

YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen ensimmäisessä artiklassa sanotaan, että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Kuitenkin meillä täällä Suomessakaan, ns. sivistysvaltiossa ihmisarvo ei ole kaikille sama.

Entäpä perheiden auttaminen? Miksi ei olla järkeviä. Jos vanhempaa/vanhempia väsyttää, niin luulisi olevan kevyempiäkin ratkaisuja kuin huostaanotto. Usein on kyse niin tavallisesta asiasta kuin nukkumisesta, jos joskus saisi nukkua yön yhtäjaksoisesti. Yöhoitaja kotiin sillointällöin tulee kunnallekin huostaanottoa halvemmaksi ja on inhimillinen ratkaisu koko perheelle, samoin on siivousavun kanssa. 

Usein kuulee sanottavn, että sivistysyhteiskunnan mittari on se, miten pidämme huolta heikoimmista. Voi vain miettiä mihin suuntaan olemme menossa...







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti